LUOTONANTO

IFRS 9 muuttaa luottotappioiden varauskäytäntöjä ja luottoriskien hallintaa

Rahoitusinstrumentteja koskeva IFRS 9 -standardi tuli voimaan tämän vuoden alussa. Standardi vaikuttaa suoraan pankkien ja rahoitusyhtiöiden luottoriskien hallintaan kirjanpidon, mutta myös käytäntöjen tasolla.

IFRS 9 tuo luottotappioiden ennakoinnin aikaisempaa vahvemmin pankkien ja rahoituslaitosten liiketoiminnan keskiöön. Data, esiperintä ja saatavien myynti auttavat vastaamaan uusiin vaatimuksiin.

IFRS 9 tuo luottotappioiden ennakoinnin aikaisempaa vahvemmin pankkien ja rahoituslaitosten liiketoiminnan keskiöön. Data, esiperintä ja saatavien myynti auttavat vastaamaan uusiin vaatimuksiin.

Uusi IFRS 9 -standardi vaikuttaa yhtiöihin, jotka laativat kirjanpidon ja tilinpäätökset IFRS-säännösten mukaisesti – ensisijaisesti pankkeihin ja muihin luottoja myöntäviin toimijoihin.

– Finanssialan toimijoiden on kiinnitettävä enemmän huomioita siihen, miten luottotappiovarauksia kirjataan ja riskiä arvioidaan luottosuhteen eri vaiheissa, tiivistää toimialajohtaja Tommi Aulén Lindorffista.

IFRS 9 korvaa nykyisen IAS 39 -rahoitusinstrumenttistandardin ja uudistaa velkojen luokittelua, arvostamista, arvonalennuksia ja luottotappiolaskentaa. Muutos tuo luottoriskien hallinnan aikaisempaa vahvemmin liiketoiminnan keskiöön. IFRS 9:n onnistunut käyttöönotto vaatiikin entistä tiiviimpää yhteispeliä johdon, kirjanpidon, luotonvalvonnan, perinnän ja tietohallinnon välillä.

Luottotappioon varauduttava jo luottoa myönnettäessä

Keskeisin muutos edelliseen IAS 39 -standardiin on se, että IFRS 9:n mukaan yritysten on varauduttava tulevaisuuden luottotappioihin käytännössä jo luoton myöntöhetkellä (expected credit losses).

Luottoa myönnettäessä on laskettava todennäköisyys sille, että asiakas ei pysty maksamaan luottoa. Mitä suuremmaksi todennäköisyys ajan mittaan kasvaa (esim. luoton erääntymisestä kuluvan ajan vuoksi), sitä enemmän luottoa vasten pitää varata pääomaa. Tämä taas asettaa paineita siihen, että luotonantajien pitäisi pystyä ennustamaan asiakkaan takaisinmaksukykyä mahdollisimman tarkasti.

Esimerkki: yhtiö on myöntänyt viiden vuoden ja 500 000 euron lainan. Todennäköisyys velan takaisinmaksun laiminlyöntiin ensimmäisen vuoden aikana on yksi prosentti ja vuosien 2–5 aikana kolme prosenttia. Lisäksi velan tappio-osuus (loss given default) on 40 prosenttia eli luottotappioksi jäisi velasta 40 prosenttia, jos asiakas ei pystyisi sitä maksamaan.

– Ensimmäisessä vaiheessa luotosta joudutaan varaamaan 2 000 euroa. Jos luotto jäisi maksamatta ja olisi erääntyneenä yli 30 päivää, laina siirtyisi seuraavaan riskiluokkaan. Tällöin jouduttaisiin velasta varaamaan pääomaa mahdollista luottotappiota varten 8 000 euroa, Tommi Aulèn sanoo.

Käytännössä ulkona olevia luottoja vasten joudutaan varaamaan kirjanpidossa enemmän pääomia kuin aikaisemmin.

– Tämä on pois luotonantajan oman liiketoiminnan kasvumahdollisuuksista ja tuloksesta. Sen vuoksi luottoriskien ennakoinnin tarkkuuteen ja maksujen laiminlyönteihin tullaan kiinnittämään käytäntöjenkin tasolla enemmän huomiota, Aulén arvioi.

Data, esiperintä ja saatavien myynti auttavat vastaamaan IFRS 9:ään

Perinteisesti finanssialan toimijat ovat hakeneet luotonhallinnan ja perinnän palvelukumppanien kautta tehokkuus- ja kustannushyötyjä. Tämä pätee edelleen, mutta samat kumppanit voivat olla avuksi myös IFRS 9:n mukaisen riskienhallinnan toteuttamisessa, Tommi Aulén muistuttaa.

– Luottopäätösten kehittäminen ulkoisen datan avulla on tietysti ensimmäinen asia, jolla voi alentaa odotettavissa olevia luottotappioita ja luottotappioriskeihin liittyviä vaatimuksia.

Erääntyneiden saatavien myynnillä luotonantajat taas vapauttavat pääomaa oman liiketoiminnan kehittämiseen.

– Saatavat voidaan myydä pois taseesta siinä vaiheessa ja sellaisella rytmillä, joka parhaiten parantaa liiketoiminnan ennustettavuutta, Aulén sanoo.

Lindorffilla on myös paljon näyttöjä siitä, miten asiakaslähtöisellä asiakkaan kontaktoinnilla saadaan aikaan esimerkiksi 30 päivän aikana luoton laiminlyönnistä.

Santander: luottojen elinkaariajattelu korostuu

Santander on varautunut IFRS 9 -direktiiviin hyvissä ajoin. Vaikutusten arviointi aloitettiin vuonna 2016, jolloin EU päätti uudesta standardista.

Santanderin perinnästä vastaavan johtajan Mika Ylisen mukaan IFRS 9 ei muuta vakavaraisten luottoyhtiöiden toimintaa merkittävästi, mutta luotonvalvonnan ja perinnän merkitys liiketoiminnan tuloksen muodostumisessa tulee korostumaan.

Vaikka Santanderin operatiiviseen liiketoimintaan IFRS 9 -standardilla ei ole vaikutuksia, tuloslaskelmassa se näkyy.  Luottotappiovarausten laskentatavan muuttumisen myötä varausten määrä tulee muuttumaan.

Lainan hakijaan tai lainamarginaaleihin IFRS 9 ei vaikuta.

– Varausmalleissa yksi keskeisimpiä muutoksia on elinkaariajattelu, Mika Ylinen kertoo.

Se perustuu kolmeen luoton riskiluokituksen mukaiseen vaiheeseen. Näistä ensimmäinen vaihe kasvattaa luottotappiovarauksia huomioiden seuraavan 12 kuukauden aikana kertyvät laskennalliset luottotappiot. Seuraavat vaiheet kasvattavat varauksia huomioiden koko elinkaaren aikana kertyvät laskennalliset luottotappiot.

– Tulemme entisestään lisäämään panostuksia siihen, että maksuviivästyksistä huolehditaan yhdessä asiakkaan kanssa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, Ylinen kertoo.

Hänen mukaansa on entistä tärkeämpää myös parantaa jo realisoituneiden luottotappioiden kertymiä, jotka vaikuttavat niin kauan kuin saatava on olemassa.

– Ensimmäisten harjoitusten perusteella on arvioitu, että myös volatiliteetti kasvaa.

Ennustamisen kompleksisuus lisääntyy, jotta osumatarkkuus säilyy. Tämäkin osaltaan edellyttää tarkempaa kontrollia ja suunnitelmallisuutta luottojen hallinnassa koko niiden elinkaaren ajan.

8.2.2016
Juha Europaeus

Myyntisaatavien raportointi ja seuranta helpottuu

Toimi näin, jos asiakkaan maksuviiveet kasaantuvat